Suurin osa yrityskoulutuksesta kyllä toteutetaan hyvin, mutta sitä ei välttämättä omaksuta.
Tilaisuuksiin osallistutaan, materiaalit jaetaan ja tieto on periaatteessa saatavilla. Silti merkittävä osa siitä ei siirry arjen tekemiseen. Asioita unohdetaan, ymmärretään väärin tai materiaaliin ei yksinkertaisesti palata silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Tässä vaiheessa on jo melkein klisee todeta, että työelämä muuttuu nopeammin kuin koskaan. Se on tavallaan alan kirjoittamisen “Hello World”. Vaikka ilmaus alkaa kulua, sen taustalla oleva todellisuus löytää jatkuvasti uusia tapoja yllättää.
Jos maailma muuttuu viiden minuutin välein, ainoa järkevä vastaus on oppia kuudennen välein.
Tässä kohtaa perinteiset koulutusmallit alkavat jäädä jälkeen.
Paras oppiminen ei aina tapahdu aikataulun mukaan
Perinteinen koulutus rakentuu tiettyjen hetkien ympärille: perehdytyspäivät, workshopit, kalenteriin varatut koulutukset. Ne toimivat hyvin uusien asioiden esittelyssä, mutta perustuvat oletukseen, että kaikki oppivat samaan tahtiin.
Käytännössä suurin osa oppimisesta tapahtuu myöhemmin, silloin kun tietoa tarvitaan.
Juuri tässä monet koulutusmallit jäävät vajaiksi. Tieto on ehkä jaettu, mutta se ei ole saatavilla tavalla, joka tukisi sen käyttöä arjessa.
Tiedon ja ymmärryksen välinen kuilu
Kirjalliset materiaalit ja esitykset välittävät tietoa, mutta ne eivät aina auta ymmärtämään, miten asiat toimivat käytännössä.
Video auttaa kuromaan tätä kuilua umpeen.
Demonstraatiot, läpikäynnit ja konkreettiset esimerkit tuovat mukaan kontekstia, jota on vaikea välittää pelkällä tekstillä. Kun näkee vaihe vaiheelta, miten jokin tehdään, epäselvyydet vähenevät ja lisäselityksen tarve pienenee.
Materiaaliin palaaminen on ratkaisevaa
Yksi videopohjaisen oppimisen merkittävimmistä eroista ei ole vain sisällön toimitustapa, vaan myös se, miten sitä käytetään jälkikäteen.
Muistin tai muistiinpanojen varaan jäämisen sijaan työntekijät voivat palata materiaaliin silloin, kun tarve syntyy. Tämä tukee kertaamista, joka on oppimisen kannalta keskeistä, mutta usein puuttuu perinteisestä koulutuksesta.
Lyhyt, oikeaan aikaan katsottu selitys on usein tehokkaampi kuin pidempi koulutus, johon ei enää palata.
Live-oppimisella on yhä paikkansa
Työpajat, verkkoseminaarit ja live-istunnot pysyvät tärkeinä, erityisesti silloin kun tarvitaan keskustelua tai vuorovaikutusta.
Niiden arvo kasvaa, kun niitä ei kohdella kertaluonteisina tapahtumina.
Kun tilaisuudet tallennetaan ja järjestellään myöhempää käyttöä varten, ne palvelevat oppimista alkuperäisen yleisön ulkopuolellakin. Ajan myötä niistä muodostuu osa laajempaa kokonaisuutta, johon työntekijät voivat palata tarpeen mukaan.
Sisällön rakenne ratkaisee
Pelkkä sisällön saataville tuominen ei riitä. Jos työntekijät eivät löydä sitä helposti tai sen käyttö on hankalaa, sitä ei käytetä.
Tämän vuoksi rakenne on tärkeä. Sisällön järjestäminen aiheen, roolin tai tehtävän mukaan helpottaa relevantin materiaalin nopeaa löytämistä, erityisesti tilanteissa, joissa aikaa on vähän.
Käytännössä tämä määrää usein sen, käytetäänkö koulutusmateriaalia vai ei.
Mikä oikeasti toimii
Digitaalinen oppiminen mahdollistaa myös sen, että sisältöjen käyttöä voidaan seurata.
Katselutiedot, suoritusasteet ja käyttömallit kertovat, mikä tukee oppimista ja mikä ei. Näiden perusteella koulutusta voidaan kehittää ajan myötä keskittymällä siihen, mikä oikeasti toimii – eikä siihen, minkä oletetaan toimivan.
Käytännöllisempi tapa oppia
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen ei ole pelkästään uusien sisältöjen tuottamista tai koulutusten lisäämistä.
Kyse on oppimisen helpommasta soveltamisesta todellisissa tilanteissa.
Video tukee tätä tekemällä tiedosta selkeämpää, helpommin kerrattavaa ja paremmin työn arkeen sopivaa.
Kun oppiminen on saatavilla oikeaan aikaan ja muodossa, joka tukee ymmärtämistä, sillä on huomattavasti todennäköisemmin myös käytännön vaikutusta.